Kasvattaja

Asun Keminmaan kunnan Maulan kylässä Kemijoen rannalla. Tilamme nimi on Mäntyniemi! Koulutukseltani olen terveystieteiden maisteri. Lisäksi opiskelen Lapin yliopistossa hallintotieteitä. Työskentelen Keminmaan kunnan palveluksessa.

Koirien kanssa harrastan tällä hetkellä vain näyttelyissä käyntiä, työn ja opiskelun ohella ei aika tahdo riittää muuhun. Rentouttavana harrastuksena minulla on metsätöiden teko.

Lapsuudenkodissani maatalossa on aina ollut koiria. Ensimmäisen oman koirani ostin 1970-luvulla, rodultaan se oli tiibetinspanieli. Lähtiessäni opiskelemaan, koira jäi vanhemmilleni. Opiskelujen jälkeen oli aktiivisen koiraharrastuksen aika. Aluksi tie vei saksanpaimenkoirien pariin ja sieltä sitten aktiiviseksi vihikoiraharrastajaksi, kunnes löysin rodun, joka oli keskikokoinen, mutta joka oli oppivainen ja jonka kanssa pystyi harrastamaan useita lajeja. Pumiin rotuna olen ollut erittäin tyytyväinen.

Kennel

Napos Kennelin ensimmäinen pentue on syntynyt vuonna 1988. Sana napos on unkarin kieltä ja tarkoittaa aurinkoista. Kennelnimekseni valitsin sen, koska pumien ilme on mielestäni aina niin iloinen ja aurinkoinen. Pumia katsoessa tulee väistämättä hyvälle tuulelle. Ensimmäinen kennelissä kasvatettu pentue ei kuitenkaan ollut pumipentue vaan skyenterrieripentue. Sen jälkeen olen kasvattanut pumeja 32 pentuetta, muita rotuja ei ole ollut.

Pentueita on kennelissäni ollut viime vuosina keskimäärin kaksi. Pennut kasvavat kodissamme ja ovat osa meidän elämäämme. Aikuisia koiriakaan meillä ei ole kotona useita, tälläkin hetkellä vain kolme. Olenkin kiitollinen hyville sijoituskodeille, joiden kanssa olemme tehneet yhteistyötä jo vuosikymmeniä. Ilman heidän tukeaan ja panostaan tälle kasvatustyölle, minun olisi hyvin vaikeaa kasvattaa.

Heti kasvatusuran alussa huomasin, että yhteistyö eri kasvattajien kanssa tärkeää ja etenkin rodun kotimaahan tulee luoda hyvät suhteet. Olenkin saanut paljon apua unkarilaiselta Längerin perheeltä kasvatustyössäni. Kasvatustyöni alussa minulla oli mahdollisuus tutustua pumit Suomeen tuoneeseen Marjatta Jääskeläiseen, hänen minulle antamat opit ovat olleet todella merkittäviä.

Pumi rotu on vielä avoin rotu, toisin sanoen Unkarissa voidaan vielä ottaa rotuun koiria, jotka muistuttavat pumia vaikka niiden taustoista ei ole tietoa. Tämä tekee kasvatuksen hyvin haasteelliseksi, mutta antaa myös mahdollisuuksia. Pentueet voivat olla hyvinkin epätasaisia ulkonäöltään.